Japanilaista kokkailua

Japanilainen keittiö on monessa mielessä mielenkiintoinen. Olimme pitkään pohtineet kokkailla japanilaista ruokaa itse ja lopulta vietettiin sitten japanilaista viikkoa kotona. Kokemusta japanilaisen ruoan syömisestä oli toki jonkin verran jo ennestään; parin Japani-vierailun lisäksi on tullut syötyä japanilaisissa ravintoloissa, tosin näistä kokemuksista on jo kulunut aikaa...

Taustamateriaalia ja inspiraationhakua

Päästäksemme alkuun päätimme hakea inspiraatiota japanilaisista keittokirjoista sekä ravintoloista. 

Hyllystä löytyi seuraavat keittokirjat:

1. Kimiko Barber, The Japanese kitchen 
2. Emi Kazuko, Japanese cooking
3. Lahdenmäki, Niidome, Sugimoto, Valonen, Lindgren, Kuukka, Sakura - japanilainen keittokirja
4. Makiko Sano, Sushi Slim

Emi Kazukon kirja valikoitui kokkailumme perustaksi sen selkeyden ja kattavuuden vuoksi. Kirjassa kerrotaan ensin japanilaisen keittiön historiasta ja kehityksestä sekä keskeisimmistä keittiövälineistä, ruoanlaittomenetelmistä ja raaka-aineista. Reseptit on jaettu eri kategorioihin (sushi ja riisi, keitot ja nuudelit, kasvikset ja levät, pavut, tofu ja kananmuna, kala ja äyriäiset, lintu- ja liharuoat sekä jälkiruoat ja kakut). Kirjasta löytyy useita klassikkoreseptejä ja kirjaa on muutenkin miellyttävää selailla.

Kimiko Barberin kirja sisältää osittain samoja asioita kuin Emi Kazukon kirja, mutta se on rakennettu eri tavalla. Kuten Kazukon kirja, myös Barberin kirja alkaa japanilaisen keittiön historialla. Reseptit kuvataan kuitenkin osana raaka-aineiden esittämistä siten, että ensin kerrotaan paljon tietystä raaka-aineesta, sen taustasta, ulkonäöstä ja mausta, tavoista hyödyntää ruoanlaitossa, valmistelusta sekä sen ostamisesta ja säilyttämisestä. Esimerkkinä annetaan yksi tai muutama resepti. Jotkut reseptit ovat tässä kirjassa yksinkertaisempia kuin Kazukon kirjassa. Esimerkiksi dashi-liemen (#1) valmistus kestää Barberin ohjeiden mukaan korkeintaan 20min alusta loppuun kun taas Kazukon ohjeissa saa varata yli tunnin. 

Sakura-kirjan saimme häälahjaksi. Se toimii hyvänä inspiraationlähteenä; kuvat ovat hyvin kauniita ja sitovat japanilaiset reseptit suomalaiseen ympäristöön.

Sushi Slim ei päätynyt hyllylle sen vähäkaloristen lupausten takia, vaan sen yksinkertaisten ohjeiden ansiosta. Tumpelokin kykenee tekemään sushin näköisiä virityksiä kirjan ohjeiden mukaisesti (ainakin jos tumpelo ei ota itseään liian vakavasti). Kirjassa on myös muita kuin sushireseptejä ja ohjeet tuntuvat hyvin yksinkertaisilta. Arvokasta aloittelevalle japanilaiskokkaajalle on lista japanilaisen keittiön top 12 perusraaka-aineista. Niitä perusraaka-aineita kun hankkii onkin helppoa valmistaa japanilainen annos - tai japanilaisinspiroitu annos! 

Pari ravintolakokeiluakin tuli tehtyä inspiraatiomielessä: ravintola Domo Kalevankadulla sekä Tokyo55 Runeberginkadulla. Domo oli ihan mukava kokemus; ruoka oli hyvää ja kauniisti laitettu. Tokyo55 vei kuitenkin jalat alta. Meillä oli onni saada vierailla siellä japanilaisen tuttavapariskunnan kanssa, jotka osasivat kertoa enemmän japanilaisesta keittiöstä. He suosittelivat ravintolaa tietäen, että ravintolassa on aidosti japanilainen kokki toisin kuin monessa muussa japanilaisessa ravintolassa, jossa on useinmiten kiinalainen, korealainen tai muun maalainen kokki. Vaikka moni länsimaalainen ei välttämättä huomaakaan eroa, niin japanilainen sen kuulemma kyllä huomaa. Oli miten oli, ruoka oli taivaallisen hyvää. Syömisen mielekkyyttä lisäsi vielä se, että keittiöön oli juuri saapunut tonnikala, jota apukokki valmisteli taustalla...

Näistä opeista ja kokemuksista lähdettiin liikkeelle.

Ruokaostoksille

Seuraava askel oli sitten reseptien valinta, ostoslistan teko ja ruokaostoksille lähteminen. Päätimme suunnata Hakaniemen etnisiin kauppohin sekä Tokyokaniin. Itse asiassa voisi sanoa, että tämä vaihe oli haastavin kaikista. Ennenkuin lopulta itse pääsi valmistusvaiheeseen niin kaikki raaka-aineet tuntuivat vierailta ja oudoilta. Päädyimme aluksi vain tuijottamaan eri raaka-aineita kunnes ne pikkuhiljaa rupesivat juttelemaan meille. Tokyokanissa ei tosin tarvinnut tuijottaa kovinkaan pitkään ennenkuin ystävällinen myyjä tuli kysymään, jos tarvittiin apua. 

Kotona huomattiin, että olimme jopa onnistuneet ostamaan kaikki Sushi Slimin listaamat perustarvikkeet. Tästä oli siis hyvä aloittaa...

Kokkaaminen

Ensimmäinen kokeilu oli nimeltä Ochazuke; meidän tapauksessa riisiä vihreässä teessä ja lohella. Ochazuke on oikeasti tapa maustaa (ylijäänyttä) riisiä jonkinlaisella liemellä. Kyotossa vieraan tulee kieltäytyä annoksesta ja lähteä kotiinsa välittömästi, mikäli isäntäväki tarjoaa kyseisen annoksen, koska se on oikeasti vain kohtelias tapa ilmaista, että vieras on viipynyt liian pitkään...

Ruoka oli varsinaista pikaruokaa; valmistamiseen ei mennyt paljon aikaa, mutta lopputulos oli maukas.

Seuraava kokeilu oli nuudelikeitto katkaraputempuralla. Keittoa varten piti ensin valmistaa dashi-liemi (#1), mikä osoittautui helpoksi mutta hmm "aromikkaaksi". Tempuran kanssa tehtiin aloittelijan virhe (sarjassa "kuka nyt käyttöohjeita lukisi") leivittämällä ne pankojauhoilla, jonka takia lopputulos ei koostumukseltaan ollut ihan se odotettu. Kokonaisuudessaan annoksen valmistelu oli selvästi edellistä annosta työläämpi, joskin valmistuksessa varmasti olisi ollut mahdollista oiota, esimerkiksi käyttämällä valmista lientä (tai jos olisi aiemmin valmistellut isompia määriä dashi-lientä ja pakastanut sitä). Maku oli kuitenkin hyvä!

Seuraavaksi kokeiltiin sitten kahta eri sushia: nigiri-sushi ja temaki-sushi. Lisäksi tehtiin säilöttyä inkivääriä, garia. Sanotaanko näin, että käsitaitoja pitää vielä harjoitella ja paljon, mutta maku oli loistava! 

Sushien jälkeen oli tonkatsun vuoro. Lihana käytettiin porsaan ulkofilettä, jota leivitettiin pankojauhoilla (nyt niille löytyi oikea käyttötarkoitus) ja tarjottiin kaalin ja tonkatsu-kastikkeen kera. Annoksesta tuli erittäin hyvä!

Kaikki kokeillut olivat (maultaan) onnistuneita! Mielenkiintoista oli myös huomata, että vaikka söi riittävästi (jopa paljon) ja nälkä lähti moneksi tunniksi, niin olo ei missään vaiheessa ollut raskas tai ähky.

Mitä opittiin

Japanilainen teemaviikko oli monessa mielessä mielenkiintoinen. Japanilaiset perusraaka-aineet tulivat tutuiksi eikä sormi mene enää kaupassa suuhun. Reseptien lukeminen on helpottunut selvästi, kun kykenee hahmottamaan eri ainesosat ja valmistustavat paremmin. Uusia asioita on helpompi omaksua. 

Lisäksi on helpompaa tehdä japanilaisinspiroituja ruokia kokeiluviikon jälkeen. Esimerkiksi Gullichsenin "Safka"-kirjassa on paljon japanilaisia vaikutteita ja yhtäkkiä huomaakin, että omasta ruokakomerosta löytyykin ainesosat valmiiksi. Lohiavokadosalaatissa olevat garit löytyivät valmiina jääkaapista kun niitä tuli tehtyä riittävästi sushia varten, salaattikastiketta varten löytyi wasabia, jne.

Tulipahan sovellettua vähän omasta päästäkin, kun yhtenä iltana piti saada aikaan nopea, mutta silti täyttävä annos: sobanuudeleita vihreässä teessä ja tamari-soijakastikkeessa sekä katkaraputempuraa ja kevätsipulia. Tässä yhdistyi Ochobukessa kokeiltu tee-soijaliemi ja nuudelikeiton muut ainekset. Meniköhän tekemiseen edes 15min...? Tällä kertaa tempuran leivitys tuli sentään tehtyä oikein... Oli kyllä erittäin maukasta ja niin helppoa, että oikein nauratti!