Inspiraatiota Tanzaniasta

Kallen tytär on naimisissa tanzanialaisen miehen kanssa. He asuvat parhaillaan Suomessa. Luonnollisesti miehelle satelee uteliaita kysymyksiä, miten hän viihtyy Suomessa, tykkääkö talvesta, osaako jo suomea, kaipaako Tanzaniaa, jne jne. Kerran hän sanoi, ettei pidä suomalaisesta ruoasta. Tämä tosin osoittautui väärinkäsitykseksi – hän tarkoitti, ettei tunne suomalaista ruokaa. Väärinkäsitys kuitenkin johti siihen, että päätimme yllättää heidät tarjoamalla tanzanialaista ruokaa päivällisellä!

Ensimmäinen ongelma oli kuitenkin se, ettei me tiedetty tanzanialaisesta ruoasta yhtään mitään. Sivistyksessä oli valtava aukko. Itse asiassa emme oikeasti tienneet yhtään mitään mistään muusta afrikkalaisesta keittiöstä kuin marokkolaisesta; tunisialaisesta tunnettiin harissa, mutta siihen taidot loppuivatkin. Mutta, kun kerran idea on saatu, sitä on toteutettava, tavalla tai toisella.

Opiskelua

Ongelman ratkaisemiseksi piti suunnata kirjakauppaan. Tässä seuraava haaste tuli eteen – ellei marokkolaista keittiötä lasketa, niin afrikkalaisia keittokirjoja on todella huonosti tarjolla. Nettikaupasta ostaessa on vaikeata tietää, onko kirja hyödyllinen vai ei. Usein onkin arviointien varassa. Esimerkiksi yhtä kirjaa kehuttiin kovasti, oli kuulemma voittanut jonkun palkinnonkin, mutta arviointeja selatessa eräs kyseisen maan kansalainen oli todennut, että kirjassa on hyviä reseptejä, niillä ei vaan ole mitään tekemistä kyseisen maan keittiön kanssa. Kirja jäi siis hankkimatta.

Seuraavat kirjat sen sijaan päätyivät ostoskoriin:

• Marcus Samuelsson; The Soul of a New Cuisine. Samuelsson toteaa saman, minkä mekin havaittiin, nimittäin että afrikkalaisista keittokirjoista on puutetta. Hän toivoo, että afrikkalainen keittiö olisi seuraava kiinnostuksen kohde aasialaisen keittiön jälkeen. Miksipä ei? Kirja on joka tapauksessa todella inspiroiva!
• Benn Haidari; Modern Zanzibar Cuisine. Zanzibar on Tanzaniassa, joten pääsemme ainakin lähelle, vaikka päävieraamme kyllä on Tanzanian mantereelta. Tiesittekö muuten, että Freddy Mercury on syntynyt Zanzibarissa? Kaikkea sitä oppii reseptejä etsiessään… Joka tapauksessa, kirja aiheutti heti toisella sivulla hämmästystä, sillä yhtäkkiä kirjoittaja rupesi puhumaan suomalaisista. Kirjassa oli myös hernekeiton resepti, joskaan ei ihan suomalaisena versiona. Kävi ilmi, että Haidari on asunut ja työskennellyt Suomessa (Ahvenanmaalla). Ilmeisesti hän asuu siellä vieläkin??
• Elina Penttinen; Piripiri! Makuja Mozambikista. Kirja on suomalaisen kirjoittama. Tätä ei vielä koeponnistettu, mutta se näyttää sisältävän monia herkullisia reseptejä, joten taatusti tulee kokeiltua jossain vaiheessa.
• African cookbook; Ethiopia – Nigeria – Kenya. Tämän kirjan kenialaista osuutta tuli hyödynnettyä pohjana päivällisellemme. Se sisältää keskeisimpiä perusreseptejä ja muodostaa siten hyvän referenssioppaan aiheelle.

Miriam Kinundan kirja Taste of Tanzania olisi ollut kullan arvoinen, mutta sen hankinta ei ollut ihan suoraviivaista. Amazonin tai Kinundan omasta nettikaupasta tilaus ei onnistunut, koska lähettäminen Yhdysvaltojen ulkopuolelle ei jostain syystä onnistunut. Lopulta päädyimme lähettämään sähköpostin Miriam Kinundalle itselleen. Kävimme pientä kirjeenvaihtoa ja hän suositteli kokeilemaan Alibristä, eli englantilaista nettikirjakauppaa. Tämän kautta tilaus onnistui ja kirja onkin jo matkalla Suomeen. Ikävä kyllä se ei ehtinyt avuksi meidän tanzanialaista päivällistä varten…

Lisäksi selailimme nettiä etsiskellen tietoja tanzanialaisesta ruoasta. Löysimme muutamia reseptejä, jotka toimivat pohjana meidän ensimmäiselle kokeilulle, mutta ei niitä reseptejä ollut tarjolla ainakaan liikaa. 

Käytimme myös youtube:a hyväkseen yrittäessämme ymmärtää, mikä ugali oikeasti on…

Päivällinen

Päädyimme valmistelemaan kachumbari-salaatin, chapati-leipiä, kalacurrya ja ugalia.

Kachumbari-salaatti oli aika suoraviivainen, mutta erittäin hyvä ja raikas salaatti. Chapatileivät onnistuivat myös hyvin. Tämä oli se helppo osuus.

Kalacurryn teimme worldcupoffood:in reseptin perusteella, tosin hieman muokaten. Emme esimerkiksi käyttäneet amerikkalaisten rakastamaa maapähkinävoita. Purkitetut tomaatit vaihdoimme tuoreisiin ja currya käytettiin vähän runsaammin. Kalana oli siika, tosin kokeilimme aiemmin myös kuhalla. Muilta osin noudatettiin reseptiä kutakuinkin. Lopputulos oli hyvänmakuinen, tosin ehkä enemmän tanzanialaisvaikutteinen kuin aito tanzanialainen.

Sitten oli ugalin vuoro. Kaupasta ei löytynyt kuin tavallisia (keltaisia) maissijauhoja, joten sen kanssa oli pärjättävä, vaikka kaikki ugalit, mitä netistä löydettiin olivat valkoisia. Seurattiin ohjeita ja lopputulos oli kuulemma ”hyvä alku ugalille, mutta olisi kannattanut vielä jatkaa veivaamista”. Siihen tarvitaan lisäksi tukeva puulasta ja paljon lihasvoimaa. Tässä kuitenkin kuva keskeneräisestä keltaisesta ugalista. Se ei maistu miltään, mutta se täyttää kyllä vatsan!

Maailman noloin ugali?

Palaute: päivällinen maistui kyllä, joskaan ei ihan täysin autenttinen ollut! Mutta he lupasivat opettaa meille miten tanzanialaista ruokaa tehdään, joten me odotamme innolla tulevaa oppituntia!

Mitä opittiin

Kokemus oli silmiä avartava monessa mielessä. Vaikka lopputulos ei ollut täydellisen autenttinen, niin maku oli hyvä ja innosti kokeilemaan lisää jatkossakin. Erityisesti opiskelu avasi silmiä Afrikan mantereen eri keittiöistä, niiden saamista vaikutteista mutta myös niiden vaikutuksista muihin maanosiin, erityisesti Etelä-Amerikkaan. Samuelsson korostaa omassa kirjassaan, että Afrikkaa on niin usein kuvattu köyhyyden ja nälänhädän kautta, että ihminen helposti sortuu ajattelemaan, ettei ruokakulttuuri siellä ole kovinkaan kehittynyt, ellei nyt Pohjois-Afrikkaa (alueena) ja Etelä-Afrikkaa (valtiona) lasketa. Mikään ei kuitenkaan voi olla kauempana totuudesta.

Yksi asia on varma; tulevan kesän grillikausi tulee näkemään uusia maustesekoituksia ja lisäkkeitä – Afrikka-inspiroituneena! Berbere tulee valtaamaan pöydän,  afrikkalaiset chutneyt tulevat valtaamaan itselleen tilaa, (keitto)banaanit tulevat löytämään tiensä suolaisiin ja makeisiin ruokiin, ugaliakin selätetään – ehkä kuitenkin sortuen Samuelssonin muokkaamaan, vähän maukkaampaan versioon – kachumbarit ja muut salaatit tulevat osaksi repertoaaria ja suomalaista kalaa tullaan hämmentämään uusilla ”patakavereilla” siten, että kuhat ja siiat tulevat olemaan ihan ihmeissään!

Jos uteliaisuutenne heräsi, suosittelemme tilaamaan Marcus Samuelssonin kirjaa! Se on inspiroiva, länsimaalaiselle keittiölle soveltuva (tarkoittaen siis, että löydät raaka-aineet kaupasta) ja silmiä avaava! 

Loppupäätelmänä voi todeta, että väärinkäsitykset voivat joskus olla aivan loistavia, ainakin jos johtavat hyvään ruokaan ja uusiin oppeihin!